Suomalainen kuluttaa erilaisia raaka-aineita jopa kymmenkertaisesti enemmän kuin väestön suhteelliseen määrään nähden kestävä taso sallisi. Meidän kulutuksemme on siis erittäin raaka-aineintensiivistä. Suomalainen kulutti vuonna 2015 raaka-aineita 29 tonnia per henkilö, kun ekologisesti kestäväksi tasoksi on arvioitu 3–8 tonnia per henkilö. Tämä tarkoittaa siis 29 000 kg henkilöä kohti! Suomi onkin yksi eniten materiaaleja kuluttavista maista Euroopassa. Maailman laajuisesti raaka-aineita kulutettiin vuonna 2017 90 000 milj. tonnia, joka tarkoitti 10 tonnia per jokainen maapallon asukas.
Luonnonvarojen käyttö kiihtyy meillä ja maailmalla
Luonnonvarojen käyttöä verrataan usein suhteessa maailman väkiluvun tai bruttokansantuotteen kasvuun. Luonnonvarojen käyttö kuitenkin kiihtyy jatkuvasti vaikka maailmanlaajuinen BKT ei enää kasvakaan yhtä voimakkaasti. Materiaaleja on sidoksissa entistä enemmän rakennuksiin, koneisiin ja laitteisiin ja tämän kiinteän materiaalivaraston ylläpitäminen sitoo yhä enemmän uusia materiaaleja ja luonnonvaroja. Materiaalien kiihtyvä käyttö tarkoittaa valitettavasti myös sitä, että kierrätysjärjestelmien rakentaminen seuraa jäljessä. Maailmanlaajuinen kierrätysaste on matala ja jätettä syntyy koko ajan enemmän ja enemmän. On todettua, että ”Ajatus sellaisesta kiertotaloudesta, joka saisi yhteiskunnan materiaalinkulutuksen muuttumaan jatkuvasta läpivirtauksesta “suljetuiksi kierroiksi”, on mahdoton jatkuvan materiaalisen kasvun oloissa”. Jotain on siis tehtävä.
Suurin osa luonnonvarojen käyttöönotosta ja tavaroiden tuotannosta tapahtuu nykyään Itäisessä Aasiassa ja Tyynenmeren maissa. Aikaisemmin Eurooppa ja Pohjois-Amerikka olivat luonnonvarojen oton keskuksia, mutta painopiste on siirtynyt yhä enemmän muualle maailmaan. Tämä tarkoittaa sitä, että varsinkin vauraimmat maat ovat ”ulkoistaneet” merkittävän osan luonnonvarojen kulutuksestaan muihin maihin. Luonnonvarojen oton ja hyödykkeiden tuotannon ulkoistaminen on siirtänyt myös ympäristövaikutukset ja niiden kustannukset länsimaista toisaalle. Maihin, joissa ympäristölainsäädäntö ja kierrätysjärjestelmät ovat vasta kehittymässä.
Vauraissa länsimaissa otetaan vasta ensimmäisiä askelia kohti aineetonta taloutta. Globaalisti luonnonvarojen kulutus kasvaa ja puhe kehittyneiden maiden taloudellisen kasvun irtikytkennästä materiaalien kulutuksesta vie vielä aikaa. Suomen ympäristökeskus on todennut, että luonnonvarojen ja materiaalien käytön vähentäminen edellyttäisi kiertotalouden ja materiaalitehokkuuden edistämistä erityisesti toimialoilla (rakentaminen, prosessiteollisuus ja ruokaketju kokonaisuudessaan), jotka kuluttavat paljon luonnonvaroja ja joissa hävikkiä syntyy runsaasti. Luonnonvarojen ja neitseellisten raaka-aineiden käytön vähentämiseksi tarvitaan vahvempia kansainvälisiä kieltoja, lainsäädäntöä, sopimuksia, sitoumuksia sekä erilaisia taloudellisia kannustumia. Lisäksi on kiireellinen tarve saada käyttöön mm. kierrätystä edistäviä panttijärjestelmiä, tuotteiden pidempiä takuuaikoja ja parempaa korjattavuutta sekä kehittynyttä materiaalien ja kemikaalien tunnistus- ja erottelutekniikoiden kierrättämisen ja uudelleen käytön tehostamiseksi.
Luonnonvarojen käytön vähentämisen vaikutukset hyvinvointiin
Kuten muissakin länsimaissa myös Suomessa hankituista tuotteista suurin osa valmistetaan ulkomailla ja myös raaka-aineiden käyttö tapahtuu siellä. Suomalaisella lainsäädännöllä ja taloudellisilla kannustimilla voidaan suitsia kotimaisessa tuotannossa käytettyjen neitseellisten raaka-aineiden määrää, mutta ulkomailla tuotettuihin tavaroihin ei kansallisilla päätöksillä ylletä. Tarvitaankin kansainvälistä yhteistyötä ja yhteisiä sitoumusia. EU:n valmsitelema Green Deal -paketti on yksi osoitus yhteisestä halusta siirtyä kohti materiaalien tehokkaampaa käyttöä ja kiertotaloutta.
Kiertotalouteen siirtymisessä on mahdollisuuksia, mutta myös vaikeita haasteita. Irtikytkentä materiaalien lisääntyvästä hyödyntämisestä hyvinvoinnin turvaajana on haastava ja vaikea. Neitseellisen materiaalien kulutuksen tulisi vähentyä voimakkaasti, kun kiertotalouden mukaiseen talousmalliin siirrytään. Mikäli pyritään globaaliin kulutuksen laskuun, vaatii se perustavaa muutosta siinä, miten inhimillisiä tarpeita tyydytetään ja millaisen infrastruktuurin varaan elämä rakentuu. Kulutuksen lasku tulisi heijastumaan kaivosten, tuotantolaitosten yms. tuotannon määrän vähenemiseen, mikä puolestaan aiheuttaa työttömyyttä ja jossain päin maailmaa jopa köyhyyttä. Kiertotalouden sosioekonomisten vaikutusten arviointi on haastavaa ja vaikeaa. Tarvitaan selkeästi lisää puolueetonta tietoa siitä, minkälaiset toimet tuovat suurimmat ympäristöön ja hyvinvointiin liittyvän hyödyn. Muutos kiertotalouteen tulee olemaan laaja ja koko yhteiskuntaan vaikuttava.
Jostain on kuitenkin aina aloitettava ja työtä on tehtävä kaikilla rintamilla. Samaan aikaan, kun EU:ssa tarkennetaan Green Deal -paketin sisältöä, Suomi tavoittelee hiilineutrauliutta 2035 mennessä. Kansalliset tavoitteet kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi edesauttavat myös siirtymistä kohti kiertotaloutta. Alueelliset ja paikalliset toimijat ovat tarttuneet toimeen. Pohjois-Savossa hiilineutraali maakunta -hanke osallistaa eri alan toimijoita Pohjois-Savon ilmastotiekartan laadinnassa. Ilmastotiekartta valmistuu kevään 2021 aikana. Samaan aikaan KESTO -hankkeessa laaditaan pohjoissavolaisiin kuntiin ilmaston toimenpidesuunnitelmia sekä seudullisia ilmasto-ohjelmia Ylä- ja Keski-Savoon. KESTO -hankkeen materiaalitehokkuuden kokeiluhaku on myös osoitus yhdestä tavasta lähestyä materiaalitehokkuutta ruohonjuuritasolla.
Lähteet:
SYKE POLICY BRIEF – Näkökulmia ympäristöpolitiikkaan 30.09.2019.